Kesä on nyt virallisesti ohi ja on aika palata arkirutiineihin. Toivottavasti kylmenevien ilmojen myötä on taas aikaa istua myös tietokoneella ja päivitellä blogia. Kesään on ihan pakko palata kesälomapostauksen merkeissä. Minulle oli kertynyt kesälomaa vain kymmenen päivää, jonka vapaiden kera sain venytettyä kolmeen viikkoon. Kaksi viikkoa vietimme Kreikassa Korfun-saarella. Hotellimme Amorossa sijaitsi Aharavin ja Rodan välillä, kävelymatkan päässä molemmista kylistä. Pidämme kovasti kreikkalaisesta ruuasta, joten odotukset ovat aina korkealla, kun pääsemmme maistelemaan autenttisia makuja. Vanhoja tuttavuuksia tuli syötyä paljon, mutta myös uusia makuja löytyi. Uusia tuttavuuksia oli ainakin Sofrito (ohutta vasikanleikettä viini-valkosipuli-persilja-kastikkeella, pastitsada (tomaattinen naudanlihakastike putkimakaroonin kanssa tarjoiltuna) ja papoutsakia (täytetty munakoiso, kuva alla).
Kahden viikon aikana söimme joka ilta ulkona, lounasta teimme välillä myös hotellilla. Minä hääräilen kotona niin paljon keittiössä, että mitään hirveää hinkua kokata alkeellisilla keittovälineillä ulkomailla ei ole. Raaka-aineet olisivat tietysti ihan omaa luokkaansa, mutta keittiö kyllä saisi olla kattavampi, jos meinaisin kokata hienommin (ainakin kunnon veitsi pitäisi olla).
Tässä alkuun vähän makupaloja reissultamme:
Lähitavernassa tarjoiltiin auringossa kuivattua mustekalaa. Tässä päivän saalis kuivumassa. Harmi, kun muu matkaseurue ei lämmennyt tälle ruualle...
Tilaamme yleensä pöydän täyteen mezeitä. Tässä kuvassa saganaki-juustoa (friteerattu kova juusto), fritattuja kesäkurpitsasiivuja, tzatsikia ja skordaliaa (perunoista tehtyä valkosipulidippiä). Eli olemme vasta aloittelemassa ateriaa.
Perinteinen kreikkalainensalaatti eli horiatiki. Samanlaista fetaa on todella vaikea löytää Suomesta. Ja nuo tomaatit!
Lampaankareita. Tässä tavernassa kyseinen annos tarjottiin minttukastikkeen kera. Tämän tyyppistä kastiketta ei ole ennen tullut vastaan. Itse pidän erityisen rapeaksi grillatusta pinnasta ja päälle puristetaan runsaasti sitruunamehua. Vastaavia olen tehnyt Suomessa grillaamalla kareita hyvin lähellä, n. 10cm päässä kuuminta avohiillosta. Reilu kilo riittää neljälle hengelle ja marinadiksi kuivattua oreganoa, sitruunamehua, suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Hyvin simppeliä!
Perinteeksi muodostunut lounas, pita gyros <3 Possu tai kana kaikilla mausteilla, höystettynä kylmällä colalla tai oluella (hintahaitari 2-5e, riippuen koosta ja täyteistä)!
Fetapiiras filotaikinasta. Todella rapeaa ja kevyttä. Höysteenä Korfulla hyvin tutuksi tullutta kaalisalaattia. Ostin muuten kyseiseen salaattiin tässä taannoin tarpeet. Luin kotona ohjeen loppuun: valmistaminen vie kolme vuorokautta. Jäi kyllä tällä kertaa tekemättä ja söimme ihan tavallista kaalisalaattia. 
Huippu herkullinen täytetty munakoiso - papoutsakia. Tätä herkkua ja monia muitakin sai hotellimme lähitavernasta - Binelikiasta. Huippu hyvää ruokaa ja meri aivan äärellä.
Binelikian antimia myös grillatut ja fetalla täyteyt suippopaprikat. Epämääräisen näköistä, mutta niin herkkua!
Perinteistä tzaatsikia, sopii kaikkien kreikkalaisten ruokien kera. Nuo pikkuoliivit ovat muuten superia...
Söimme paljon merenrannalla, koska siihen oli kerrankin mahdollisuus. Jaksoimme ihailla auringonlaskua joka ilta. Tässä muutamia tunnelmakuvia parhaista ravintoloista:
Aivan ihana ja yksinkertainen kattaus kalaravintolasta.
Tässä sama ravintola ulkoa käsin kuvattuna. Pieni ja viehättävä kalaravintola, jossa emäntä kävi näyttämässä päivän saaliin ja menu oli kirjoitettu käsin A3:lle.Söimme muuten Korfulla poikkeuksellisen paljon kalaa. Kala oli aina tuoretta ja hyvin valmistettua. Pelkkä hiilloksella grillaus ja sitruuna-oliiviöljy-oregano-huntu riitti.
Tässä vielä kuva kauniista yksityiskohdista. Minun ravintolassani olisi juuri tuollaisia koristeita ja joka ilta vastaava laskevan auringon luoma tunnelmavalaistus.
Ihana näkymä merelle, tuossa kelpasi päivällistää!
Ja miten pienillä yksityiskohdilla, kuten tuo juuttinaru ja voipaperi saakaan annoksen näyttämään houkuttelevalta.
Korfulaista olutta tuli maistettua, mutta näin suomalaiseen makuun tuo Mythos istuu parhaiten. Toinen hyvä janonsammuttaja on tietysti frappe, eli jääkahvi (alla).
Sitten sananen lapsen kanssa matkailusta tai oikeastaan ruokailusta reissussa. Akku on kulkenut meidän kanssa jo viidellä ulkomaanmatkalla. Italia on ollut ehdottomasti lapsiystävällisin, mutta ei Kreikka paljoa häpeä. Nyt kaksivuotiaana (ja semmoiset viisi kuukautta päälle) eniten haasteita tuo ehtymätön energia ja hyvin vähän järkeä päässä. Eli varmasti samat asiat kuin kotona.
Ihan vauvana (5kk) oli helppoa, sillä Akku söi vain rintamaitoa. Ei siis pullojen keittämistä tai korvikkeiden kanssa pelaamista. Huoneistohotellissa oli helppo tehdä soseita perunasta ja porkkanasta, puurot otin mukaan Suomesta. Hedelmäsoseita olen raahannut myös Suomesta, koska majoituksemme on ollut yleensä aika pienissä kylissä. Nykyään on kätevä, kun soseita saa myös pussi-mallisissa pakkauksissa.
Nyt kaksivuotiaana Akku on melko kaikkiruokainen. Välillä syömisessä ei ole mitään ongelmaa ja välillä saa repiä hiuksia päästään, kun mikään ei kelpaa. Yritimme ajoittaa ruokailut Akkun rytmin mukaan, mutta reissussa se on välillä täysin mahdotonta. Lomalla ei kannata niuhottaa ja venyvän aterian varalle kannattaa varata jotain välipalaa. Toinen asia, mistä lomalla ei kannata niuhottaa on aterioiden monipuolisuus tai terveellisyys. Joskus aterian korvaa kasa ranskalaisia tai vaalealeipä. Ensimmäisellä viikolla syömisestä ei tahtonut tulla oikein mitään, kunnes tajusimme että Akku täyttää mahansa herkuilla (pöllöt me). Aikuiset tietysti naposteli herkkuja ja Akku siinä sivussa. Eipä kai tuo ihme, jos ei stifadot maistu. Juominen yli 30 asteen helteillä on tietysti ensiarvoisen tärkeää. Vesi on paras janojuoma, mutta kyllä välillä herkuteltiin limpparilla tai mehulla. Myös vesimeloni, tuorepuristettu appelsiinimehu tai pussi-malliset smoothiet(helppo kuljettaa ja säilyvät hyvin)ovat hyviä välipaloja, samalla lapsi saa lisää nestettä.
Tältä näyttää rantalomasta nauttiva kaksvee poitsu. Parasta rentoutumista oli varmasti meille vanhemmillekin, kun näki miten lapsi nauttii ja voi turvallisesti polskia päivät pitkät. Nuo uv-uimapuvut on muuten huippu keksintö! Välillä tietysti sillä juomatauolla.
Ravintolassa syöminen oli välillä haastavaa, sillä Akku jaksoi istua enintään puoli tuntia paikoillaan. Eli juuri sen aja, kun hän itse söi (tässäkin kuvassa häntä palautetaan juuri paikoilleen). Yleensä mukana oli kasa leluja ja pöytä näytti kuten yllä-> rivissä "sankarit" kesän hitti, Akkun (sekä muiden) ruoka eli pastitsio (kreku makaronilaatikko) sekä omenamehua. Emme tilanneet Akkulle ikinä omaa annosta, vaan hän sai jakamistamme annoksista osansa. Kaikista tavernoista ei saanut maitoa ja hyvin usein sitä olisi tarjottu lämmitettynä. Seuraava viihdyke oli kävely, eli joku viiden hengen aikuisporukasta käveli vuorollaan Akkun kanssa. Merenranta oli kiva paikka syödä, sillä rannan kiviä oli hauska tutkia yhdessä ja heitellä niitä mereen (ja kyllä siinä aikuisen mieli lepäsi, kun ei tarvinnut pelätä vilistäviä autoja, vaan katsella auringonlaskua merelle). Viimeinen keino oli - AH tuo pelastava iPad ja siihen ladatut lastenohjelmat/-pelit. Niitä oli pakko hyödyntää viimeistään silloin, kun laskua odoteltiin. Yleensä karsastamme leikkipaikallisia ravintoloita. Nyt löytyi yksi niin hyvä, että Akkukin sitä vielä muistelee. Ne illalliset olivat varmasti kaikkien mielestä levollisimmat, kun ei tarvinnut keksiä ohjelmaa koko illaksi. Jam ikä parasta, ruoka oli herkullista!
Onneksi Kreikassa oli melkein joka tavernassa syöttötuoli. En vain tajua, miten ne ovat aina tuommoisia jättimäisiä laitoksia, hiostavalla megapenkillä??? Akku ei yleensä viihdy kaukana omalla pöydällä, joten jätimme jälkeemme aika monta syöttötuolia, josta oli irrotettu pöytäosa (ei väkivalloin). Aikuisten tuolilla syöminen onnistuu, mutta kiinnostavia tutkimuskohteita on yleensä liiaksi, jotta siinä jaksaisi istua kahta sekunttia pidempään. Italiassa oli toisin, vain harvoissa ravintoloissa oli syöttötuolit (olimme aika hiljaisella seudulla lomalla). Tällöin kiitin usein Ikeaa ja sitä, että olimme raahanneet sellaisen halppissyöttärin mukaamme (kyseinen syöttis on edelleen mökillä).
Tältä näytti usein illallispöytämme: Pöytä täynnä ruokaa ja vanhemmat huutamassa kadonneen lapsensa perään (varmasti livahtanut TAAS pöydän alle) ja jotain kapista rakkia rapsuttamaan ;)
