Kesämuistoja Korfulta

Kesä on nyt virallisesti ohi ja on aika palata arkirutiineihin. Toivottavasti kylmenevien ilmojen myötä on taas aikaa istua myös tietokoneella ja päivitellä blogia. Kesään on ihan pakko palata kesälomapostauksen merkeissä. Minulle oli kertynyt kesälomaa vain kymmenen päivää, jonka vapaiden kera sain venytettyä kolmeen viikkoon. Kaksi viikkoa vietimme Kreikassa Korfun-saarella. Hotellimme Amorossa sijaitsi Aharavin ja Rodan välillä, kävelymatkan päässä molemmista kylistä. Pidämme kovasti kreikkalaisesta ruuasta, joten odotukset ovat aina korkealla, kun pääsemmme maistelemaan autenttisia makuja. Vanhoja tuttavuuksia tuli syötyä paljon, mutta myös uusia makuja löytyi. Uusia tuttavuuksia oli ainakin Sofrito (ohutta vasikanleikettä viini-valkosipuli-persilja-kastikkeella, pastitsada (tomaattinen naudanlihakastike putkimakaroonin kanssa tarjoiltuna) ja papoutsakia (täytetty munakoiso, kuva alla).

Kahden viikon aikana söimme joka ilta ulkona, lounasta teimme välillä myös hotellilla. Minä hääräilen kotona niin paljon keittiössä, että mitään hirveää hinkua kokata alkeellisilla keittovälineillä ulkomailla ei ole. Raaka-aineet olisivat tietysti ihan omaa luokkaansa, mutta keittiö kyllä saisi olla kattavampi, jos meinaisin kokata hienommin (ainakin kunnon veitsi pitäisi olla). 

Tässä alkuun vähän makupaloja reissultamme:

Lähitavernassa tarjoiltiin auringossa kuivattua mustekalaa. Tässä päivän saalis kuivumassa. Harmi, kun muu matkaseurue ei lämmennyt tälle ruualle...

Tilaamme yleensä pöydän täyteen mezeitä. Tässä kuvassa saganaki-juustoa (friteerattu kova juusto), fritattuja kesäkurpitsasiivuja, tzatsikia ja skordaliaa (perunoista tehtyä valkosipulidippiä). Eli olemme vasta aloittelemassa ateriaa.

Perinteinen kreikkalainensalaatti eli horiatiki. Samanlaista fetaa on todella vaikea löytää Suomesta. Ja nuo tomaatit!

Lampaankareita. Tässä tavernassa kyseinen annos tarjottiin minttukastikkeen kera. Tämän tyyppistä kastiketta ei ole ennen tullut vastaan. Itse pidän erityisen rapeaksi grillatusta pinnasta ja päälle puristetaan runsaasti sitruunamehua. Vastaavia olen tehnyt Suomessa grillaamalla kareita hyvin lähellä, n. 10cm päässä kuuminta avohiillosta. Reilu kilo riittää neljälle hengelle ja marinadiksi kuivattua oreganoa, sitruunamehua, suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Hyvin simppeliä!

Perinteeksi muodostunut lounas, pita gyros <3 Possu tai kana kaikilla mausteilla, höystettynä kylmällä colalla tai oluella (hintahaitari 2-5e, riippuen koosta ja täyteistä)!

Fetapiiras filotaikinasta. Todella rapeaa ja kevyttä. Höysteenä Korfulla hyvin tutuksi tullutta kaalisalaattia. Ostin muuten kyseiseen salaattiin tässä taannoin tarpeet. Luin kotona ohjeen loppuun: valmistaminen vie kolme vuorokautta. Jäi kyllä tällä kertaa tekemättä ja söimme ihan tavallista kaalisalaattia.

 

 Huippu herkullinen täytetty munakoiso - papoutsakia. Tätä herkkua ja monia muitakin sai hotellimme lähitavernasta - Binelikiasta. Huippu hyvää ruokaa ja meri aivan äärellä. 

Binelikian antimia myös grillatut ja fetalla täyteyt suippopaprikat. Epämääräisen näköistä, mutta niin herkkua!

Perinteistä tzaatsikia, sopii kaikkien kreikkalaisten ruokien kera. Nuo pikkuoliivit ovat muuten superia...

Söimme paljon merenrannalla, koska siihen oli kerrankin mahdollisuus. Jaksoimme ihailla auringonlaskua joka ilta. Tässä muutamia tunnelmakuvia parhaista ravintoloista:

 Aivan ihana ja yksinkertainen kattaus kalaravintolasta.

Tässä  sama ravintola ulkoa käsin kuvattuna. Pieni ja viehättävä kalaravintola, jossa emäntä kävi näyttämässä päivän saaliin ja menu oli kirjoitettu käsin A3:lle.Söimme muuten Korfulla poikkeuksellisen paljon kalaa. Kala oli aina tuoretta ja hyvin valmistettua. Pelkkä hiilloksella grillaus ja sitruuna-oliiviöljy-oregano-huntu riitti.

 

Tässä vielä kuva kauniista yksityiskohdista. Minun ravintolassani olisi juuri tuollaisia koristeita ja joka ilta vastaava laskevan auringon luoma tunnelmavalaistus.

 Ihana näkymä merelle, tuossa kelpasi päivällistää!

 

Ja miten pienillä yksityiskohdilla, kuten tuo juuttinaru ja voipaperi saakaan annoksen näyttämään houkuttelevalta.

Korfulaista olutta tuli maistettua, mutta näin suomalaiseen makuun tuo Mythos istuu parhaiten. Toinen hyvä janonsammuttaja on tietysti frappe, eli jääkahvi (alla).

Sitten sananen lapsen kanssa matkailusta tai oikeastaan ruokailusta reissussa. Akku on kulkenut meidän kanssa jo viidellä ulkomaanmatkalla. Italia on ollut ehdottomasti lapsiystävällisin, mutta ei Kreikka paljoa häpeä. Nyt kaksivuotiaana (ja semmoiset viisi kuukautta päälle) eniten haasteita tuo ehtymätön energia ja hyvin vähän järkeä päässä. Eli varmasti samat asiat kuin kotona. 

Ihan vauvana (5kk) oli helppoa, sillä Akku söi vain rintamaitoa. Ei siis pullojen keittämistä tai korvikkeiden kanssa pelaamista. Huoneistohotellissa oli helppo tehdä soseita perunasta ja porkkanasta, puurot otin mukaan Suomesta. Hedelmäsoseita olen raahannut myös Suomesta, koska majoituksemme on ollut yleensä aika pienissä kylissä. Nykyään on kätevä, kun soseita saa myös pussi-mallisissa pakkauksissa. 

Nyt kaksivuotiaana Akku on melko kaikkiruokainen. Välillä syömisessä ei ole mitään ongelmaa ja välillä saa repiä hiuksia päästään, kun mikään ei kelpaa. Yritimme ajoittaa ruokailut Akkun rytmin mukaan, mutta reissussa se on välillä täysin mahdotonta. Lomalla ei kannata niuhottaa ja venyvän aterian varalle kannattaa varata jotain välipalaa. Toinen asia, mistä lomalla ei kannata niuhottaa on aterioiden monipuolisuus tai terveellisyys. Joskus aterian korvaa kasa ranskalaisia tai vaalealeipä. Ensimmäisellä viikolla syömisestä ei tahtonut tulla oikein mitään, kunnes tajusimme että Akku täyttää mahansa herkuilla (pöllöt me). Aikuiset tietysti naposteli herkkuja ja Akku siinä sivussa. Eipä kai tuo ihme, jos ei stifadot maistu. Juominen yli 30 asteen helteillä on tietysti ensiarvoisen tärkeää. Vesi on paras janojuoma, mutta kyllä välillä herkuteltiin limpparilla tai mehulla. Myös vesimeloni, tuorepuristettu appelsiinimehu tai pussi-malliset smoothiet(helppo kuljettaa ja säilyvät hyvin)ovat hyviä välipaloja, samalla lapsi saa lisää nestettä.

Tältä näyttää rantalomasta nauttiva kaksvee poitsu. Parasta rentoutumista oli varmasti meille vanhemmillekin, kun näki miten lapsi nauttii ja voi turvallisesti polskia päivät pitkät. Nuo uv-uimapuvut on muuten huippu keksintö! Välillä tietysti sillä juomatauolla.

Ravintolassa syöminen oli välillä haastavaa, sillä Akku jaksoi istua enintään puoli tuntia paikoillaan. Eli juuri sen aja, kun hän itse söi (tässäkin kuvassa häntä palautetaan juuri paikoilleen). Yleensä mukana oli kasa leluja ja pöytä näytti kuten yllä-> rivissä "sankarit" kesän hitti, Akkun (sekä muiden) ruoka eli pastitsio (kreku makaronilaatikko) sekä omenamehua. Emme tilanneet Akkulle ikinä omaa annosta, vaan hän sai jakamistamme annoksista osansa. Kaikista tavernoista ei saanut maitoa ja hyvin usein sitä olisi tarjottu lämmitettynä. Seuraava viihdyke oli kävely, eli joku viiden hengen aikuisporukasta käveli vuorollaan Akkun kanssa. Merenranta oli kiva paikka syödä,  sillä rannan kiviä oli hauska tutkia yhdessä ja heitellä niitä mereen (ja kyllä siinä aikuisen mieli lepäsi, kun ei tarvinnut pelätä vilistäviä autoja, vaan katsella auringonlaskua merelle). Viimeinen keino oli - AH tuo pelastava iPad ja siihen ladatut lastenohjelmat/-pelit. Niitä oli pakko hyödyntää viimeistään silloin, kun laskua odoteltiin. Yleensä karsastamme leikkipaikallisia ravintoloita. Nyt löytyi yksi niin hyvä, että Akkukin sitä vielä muistelee. Ne illalliset olivat varmasti kaikkien mielestä levollisimmat, kun ei tarvinnut keksiä ohjelmaa koko illaksi. Jam ikä parasta, ruoka oli herkullista!

Onneksi Kreikassa oli melkein joka tavernassa syöttötuoli. En vain tajua, miten ne ovat aina tuommoisia jättimäisiä laitoksia, hiostavalla megapenkillä??? Akku ei yleensä viihdy kaukana omalla pöydällä, joten jätimme jälkeemme aika monta syöttötuolia, josta oli irrotettu pöytäosa (ei väkivalloin). Aikuisten tuolilla syöminen onnistuu, mutta kiinnostavia tutkimuskohteita on yleensä liiaksi, jotta siinä jaksaisi istua kahta sekunttia pidempään. Italiassa oli toisin, vain harvoissa ravintoloissa oli syöttötuolit (olimme aika hiljaisella seudulla lomalla). Tällöin kiitin usein Ikeaa ja sitä, että olimme raahanneet sellaisen halppissyöttärin mukaamme (kyseinen syöttis on edelleen mökillä).

 Tältä näytti usein illallispöytämme: Pöytä täynnä ruokaa ja vanhemmat huutamassa kadonneen lapsensa perään (varmasti livahtanut TAAS pöydän alle) ja jotain kapista rakkia rapsuttamaan ;)

Kesäherkkuja

Lämpimät päivät ovat kuluneet ulkona ja kotikin näyttää siltä. Joku voisi vaikka puunata tuon keittiön minun puolesta! Muutamia uusia ohjeita on tullut kokeiltua ja niitä bloggailen sitten sadepäivinä. Eilen "käväisin" torilla ja tulin takaisin aikamoisten kapsäkkien kera. Kävin vielä matkalla hakemassa Akkun hoidosta, joten meidän pyöräkaravaani oli näkemisen arvoinen viritelmä.  Innostuin vähän liiaksi kauppahallin ja torin antimista. Päätin ostaa parin päivän ruuat pelkästään torilta/hallista.

Edelleen harmittaa, ettei toriremonttia saatu valmiiksi tänä kesänä. Pauhaavat työkoneet ja pöly karkottaa varmasti monet asiakkaat ja turistit. Torimyyjiäkin oli vain kourallinen. Eilisessä Savon Sanomissa kerrottiin kauppahallin remontin yhteydessä sattuneesta mokasta: toteutussuunnitelmasta oli jäänyt pois jäähdytyslaitteiden asennus. Monta takapakkia ja mokaa kokenut torin ja kauppahallin remontti alkaa lähennellä jo farssia. Harmittaa vain yrittäjien puolesta tuollaiset mokat. Tarjontaa oli silti hyvin ja uusia herkkuja löytyi vaikka kuinka. Lisäksi hallista saa palvelua, jonka vuoksi siellä voisi asioida vaikka päivittäin. 

Kalayhtymä Hiltuselta ostin kuhafileitä ja perattua muikkua. Molemmille kaloille sain jääpussit mukaan, jotta kalat eivät mene pilalle kotimatkalla. Kuhan ohjeen laitan seuraavaan postaukseen. Muikut pyörittelin ruisjauhoissa, paistoin voissa ja tarjosin uusien pottujen sekä sipul´kastikkeen kera. Ei tarvinnut komentaa Akkuakaan syömään, muikkuja taisi hävitä mahaan vajaa kymmenen!

Pensasmustikat olivat vielä ulkomaisia, mutta mansikat olivat kotimaisia. Jättimäisiä ja mehukkaita!

 Parsaa ja kesäkurpitsaa kasvishöysteeseen.

Tildan puodin perunarieskaa, NAM! Nämä maistuivat iltapalaksi ja loput aamupalalla. Oikein kosteita ja reunasta rapeita rieskoja. Kannattaa muuten maistaa Tildan puodin mini-lanttukukkoja.

Uusi tuttavuus oli Topin Halli luomumyymälä. Mukavan laaja valikoima ja uusia herkkuja luomuna. Mukaan lähti Quinori-seosta (punainen quinoa, täysjyväriisi, quinoa, kikherne ja seesaminsiemen), mango-omenasosetta ja Cocovin smoothiemixiä (ekaa kertaa superfoodit kokeilussa). Quinorista tein kasvislisukkeen kuhalle, ohje siitäkin myöhemmin. Mango-omenasose maistui hyvältä ihan maustamattoman rahkan kera aamiaisella. Smoothieta kokeilin iltapalaksi. Minusta mix toimi ihan jees, mutta Juhosta ei tainnut tulla uutta superfoodin suurkuluttajaa. Smoothie-ohjeita lisää myöhemmin.

Hallin ehdoton helmi on Delicon uusi jäätelöpuoti/kahvila. Delicon jäätelöitä olin maistellut jo Matkuksessa, mutta eilen istuin ihan cappuccinolle ja jädeannokselle. Delicon jäätelöt ovat italialaisilla resepteillä, gelatokoneella Kuopiossa valmistettuja herkkuja. Minua ilahduttaa laktoosittomuus ja erikoiset maut. Ja tietysti erityisen liikuttavaa on, että nämä ihanat jäätelöt valmistetaan Leväsellä, Kuopiossa. Tällä kertaa maistoin vihreäomena-jogurttijäätelöä sekä lakritsijäätelöä. Huippu yhdistelmä, todella raikas. Myös salmiakki- ja pistaasijäätelöä voin suositella. Cappuccino oli myös täyteläistä. Minä tykkään valita jäätelöt tuohon perinteiseen kuppiin. Vanha juusto-/leikkelepuoti löytyy edelleen hallin puolelta.

Kasvispastaa munakoisosta

Kävin perjantaina lounaalla ystäväni kanssa Urbanissa, jota pyörittää viime kauden Top Chefistä tuttu Anssi Kantelinen. Vierailin kyseisessä lounasravintolassa toista kertaa ja voin suositella lämpimästi rouheasti sisustettua pientä kuppilaa. Erittäin hyvin tehtyä ja laadukasta lounasta, vieläpä kohtuuhintaan. Olin niin tohkeissani syömästäni pekoni-munakoisopastasta etten muistanut ottaa edes kuvaa (annoksen kruunasi vuohenjuusto). Ystäväni söi kaalipiiraan bearnaisekastikkeella ja kehui sitä maukkaaksi. Molemmille tuli annoskateus! Lounaaseen kuuluu pieni alkupala (taitaa olla yleensä keittoa) ja kevyt salaatti/kotitekoinen leipä. Perjantaina tarjoiltiin samettista pinaattikeittoa. Jälkiruuaksi on aina pieni makea suupala, viimeksi kotitekoista nougattia (superia!). Jälkiruokakahvina Johan&Nyströmin paahtimon kahvia tai haudutettua teetä. Olen iloinen, että Kuopioon on rantautunut tämän tyylinen lounasravintola. Ja ennen kaikkea, ettei Kantelinen ole perustanut ravintolaa pääkaupunkiseudulle, vaikka voisi erittäin hyvänä Top Chef kakkosena käyttää mainetta hyväkseen siellä (jotain kivvoo meillekin).

Tämän päivän ohjeeseen sain inspiraation syömästäni munakoisopastasta. Ei vedä vertoja Urbanin pastalle, mutta maistui silti meidän perheelle niin hyvin, että rohkenen julkaista reseptin täällä. Jopa munakoisoa vieroksuva puolisoni, laittoi tekstarin, että pasta oli sikahyvää! Jätin pois pekonin, sillä halusin puhtaasti kasvisversion (viikonlopun mässäily alkaa jo tuntua). Tuore basilika olisi ollut ehdoton mauste ruokaa, mutta nyt mentiin kuivatulla. Pastana käytin viime kesän tuliaisia, eli orecchiettaa. Kyseinen "korva-pasta" on tyypillistä vierailemallamme Apulian alueella. En ole onnistunut löytämään kyseistä pastaa Suomesta, mutta se sopii mielestäni ihanasti juuri tomaattisiin pastoihin, sillä se imee itseensä kastiketta vielä keittämisen jälkeen.

 Munakoiso-paprikapasta kolmelle

• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• oliiviöljyä paistamiseen
• pieni munakoiso
• 3 säilöttyä paahdettua paprikaa (VegonTable - Kreikka)
• 1tlk tomaattimurskaa (Mutti Polpa)
• 1tl suolaa
• mustapippuria myllystä
• 1tl hunajaa
• basilikaa
• tarjoiluun parmesaania tai vuohenjuustoa

Kuutioi sipuli pieneksi ja murskaa valkosipuli veitsen lappeella. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä. Lisää pieneksi kuutioitu munakoiso ja jatka kuullottamista. Seuraavaksi pannulle joutaa kuutioidut paprikat. Sekoittele vähän aikaa ja mausta kasvisseos suolalla ja pippurilla. Lisää sitten tomaattimurska ja loput mausteet. Anna muhia noin puoli tuntia pienellä lämmöllä. Sekoita kastike kypsän pastan joukkoon ja tarjoile parmesaaniraasteen tai vuohenjuustokuutioiden kera.

Lasten ruokaa ja ahvenia

Katselin joutessani (sitä joutessaan-aikaa on nykyään aika harvoin) Jamie Oliverin paluu kouluruokalaan (2005) ohjelmaa. Melko masentavaa katseltavaa! Mitä moskaa brittien lapsiparoille tarjoillaan kouluissa, saati kotona. Se oli vain nopea katsaus sarjasta, enkä välttämättä haluakaan nähdä enempää. Olen iloinen, että oma lapseni saa käydä koulua Suomessa, jossa on edes yritystä tarjota terveellistä, monipuolista ruokaa. Vaikka välillä se suomalainen kouluruoka maistuikin puulle, ei meillä sentään tarjoilla pelkkää pizzaa, ranuja, nugetteja tai muita valmiseineksiä. Minulla ei ole juuri käsitystä tämän hetkisestä kouluruokailun tilanteesta, mutta päiväkotien ruuat tuntuvat olevan monipuolisia ja terveellisiä, ainakin täällä Kuopion alueella. Jonkin verran on pystytty siirtymänä jo luomuruokaan. Olen iloinen pienistäkin edistysaskeleista.

 

Opetushallituksen sivuilta löytyy perusfaktaa kouluruokailusta ja sieltä löytyi mielenkiintoinen ja tarpeellinen linkki "kotiväelle", koskien kouluruokailua, ruoka- ja ravitsemuskasvatusta ja kouluikäisen ravitsemusta. Nostin tämän linkin esille lähinnä siksi, että se osoittaa meillä välitettävän mitä lapset laittavat suuhunsa. Nämä asiat ovat monelle meistä itsestäänselvyyksiä, varsinkin ruokablogeja lukeville/kirjoittaville. Mehän olemme jo jollain tasolla kuitenkin kiinnostuneita ruuasta ja voisimme viedä tätä ruuan ilosanomaa perheissä jotenkin eteenpäin. Jos ymmärrät mitä tarkoitan ;) Tuolla kotiväelle-sivuilla puhutaan vanhempien esimerkin tärkeydestä, yhdessä syömisestä ja ruokavalintoihin vaikuttamisesta. Yksinkertaisia asioita, mutta niin tärkeitä pienille ihmisen aluille ja silti niin vaikean tuntuisi meille vanhemmille.

 

Vanhemmuuden myötä olen pohtinut paljon, millainen perheemme ruokakulttuuri on. Syömme lähes poikkeuksetta päivällisen yhdessä. Lounaan syömme vain viikonloppuisin yhdessä, sekin on harvinaista vuorotyöni vuoksi. Vuorotyö hankaloittaa paljon ruokasuunnittelua, niin kaupassa käynnin, ruuanlaiton kuin yhteisen ruokailuhetken suhteen. Juhon matkatyö ei ainakaan tätä suunnittelua helpota. Olen silti pyrkinyt tekemään suurimman osan ruuista itse ja terveellisiäkin ne yrittävät olla. Silloin tällöin on vara syödä nakkia ja ranuja, pizzaa, hamppareita jne. ;) Meidän päivällisaika ei ole orjallisesti tiettyyn aikaan, vaan siirtyy harrastusten, iltaohjelman ja töitten vuoksi siten, että voimme syödä yhdessä. Akkukin on tähän sopeutunut ja hyviä välipaloja on varattu, jotta syömisen myöhästyminen ei kaada maailmoja (monikossa siksi, että perheemme miehien mielialoista on hyvin luettavissa lähestyvä nälkä). Yhteinen ruokahetki on rauhoitettu siten, ettei meillä katsota telkkaria ja hyviä ruokailutapoja opetellaan. Tämä tapojen opettelu onkin osoittautunut yllättävän haastavaksi. Uhmaa riittää ja keskittymiskyky on noin 2sekunttia. Lehmänhermoja siis tarvitaan.

 

Tällä hetkellä ruokavalintoihin on helppoa vaikuttaa, kun lapsi syö mitä tarjotaan. Nyt Akku on oppinut kysymään, mitä on ruuaksi ja kertoo välittömän mielipiteen. Yäk ja hyi saattaa tulla pelkästään hyvien naurujen toivossa. Ruoka saattaa silti maistua hyvin. Joskus kysyn Akkulta mitä ruokaa hän haluaisi. Viimeksi toiveena oli kalakeittoa ja sitähän myös tehtiin. Toivonkin, että lapsen mukaan ottaminen, toivomusten kysyminen ja monipuolisten raaka-aineiden tarjoaminen kantaa satoa isompana. Vihanneksia, hedelmiä, yrttejä ja mausteita käytämme paljon. Akku tunnistaa jo paljon erilaisia vihanneksia/hedelmiä, mistä olen iloinen. Jamien ohjelmassa kuudesluokkalaiset luulivat parsaa sipuliksi! Voi apua! Lähtökohdat ovat silloin aika huonosti.

 

Aiheesta voisi paasata vaikka kuinka, mutta palaan varmasti aiheeseen ainakin perheemme ruokatapoja ja -tottumuksia tutkiskellen. Tähän väliin on hyvä ottaa ihan tavallista arki sapuskaa, melko terveellistä, helppoa/nopeaa ja kalasta riippuen myös edullista (saati, jos jaksaa kalastaa itse!). Eli perinteisiä kalapihvejä, yrtti-smetanakastiketta ja uusia perunoita (viikon synti: espanjalaiset uudet potut). Pihvien ohje on Valion sivuilta, kastike heitetty hatusta.



Kalapihvit ahvenesta kolmelle aikuiselle

• reilu 300g nahattomia ahvenfileitä (en tiedä kuinka ruodot käyttäytyvät, jos käyttää kokonaisia ahvenia)
• ½sipuli
• 2pientä paahtoleipäsiivua (poista reunat)
• 1,5dl ruokakermaa
• ½dl tilliä silputtuna
• 1rkl sitruunamehua
• ½suolaa
• valkopippuria myllystä

Silppua sipuli monitoimikoneessa, lisää kalafileet ja jauha seos tasaiseksi massaksi. Lisää sitten pieneksi kuutioitu paahtoleipä ja jauha taas hetki. Tämän jälkeen voit lisätä loput aineet ja ajaa massan tasaiseksi. Anna massan levätä tovi ja paista tässä välissä koepala, jotta voit maistaa sopivan suolan. Tee kalamassasta pieniä pihvejä kostutetuin käsin ja paista reilussa voissa kauniin ruskeaksi. Pihvit hajoavat helposti, tee sen vuoksi melko pieniä pihvejä.

 

Tee yrttismetana:

• 2rkl ruohosipulisilppua
• 2rkl tillisilppua
• suolaa
• mustapippuria
• pieni smetanapurkki
• 1rkl sitruunamehua

 

Sekoita ainekset ja anna tekeytyä jääkaapissa. Tarjoile kalapihvien, uusien perunoiden ja sitruunalohkon kera.

Lapsiystävällisyys: Akku totesi heti, että tämä on hyvää ruokaa. Söi koko annoksen. Eli ei huonompi arkiruoka ja helppo toteuttaa koko perheelle sopivana ruokana.

Kolmen viljan helmiä ja parsaa

Vuosia sitten lempikeittokirjoihini kuului Tina Nordströmin tuotanto. Tykkäsin katsella myös naiskokin ohjelmia. Kyseiset kirjat ovat kuitenkin jääneet jostain syystä pölyttymään keittokirjahyllyyn, enkä tiedä onko neitonen edelleen aktiivisesti tv-kokkina. En ole ainakaan sattumalta hänen ohjelmiaan nähnyt. Kaivelin kirjat muistinvirkistykseksi taas esille ja ilahduin kuinka paljon hyviä ohjeita hänellä on. Pidän reseptien pohjoismaalaisuudesta, yksinkertaisuudesta ja raaka-aineiden saatavuudesta. Täytyypä ottaa kirjat taas aktiiviseen tarkasteluun.

Seuraava ohje on Nordströmin kirjasta Huippuhyvää! Tarvitsin kanapihville kastikkeineen maukkaan lisukkeen. Vaatimuksena oli, että voin käyttää parsaa. Valitsin kirjasta splettivehnän ohjeen, joka tarjoillaan broileri saltimboccan kera. Spelttivehnän korvasin kolmen viljan helmillä (Torino/Raisio), koska en yltänyt kaupassa spelttivehnään, eikä lähellä liikkunut ketään pidempää henkilöä. Kolmen viljan helmi toimi loistavasti reseptissä. Saltimboccan tilalle tein yksinkertaisesti maustettua (sitruunaa ja timjamia) broilerin rintafileepihviä dijonsinappikastikkeella. Tämä lisuke kävisi juhlavampaankin menuseen ja ehdottomasti teen tätä uudestaan. Täytyy mainita, että dijonkastike oli oikein hyvää, vaikka ei ehkä täydellisin yhdistelmä miedon lisukkeen kanssa. Ehkä maltillisemmalla sinapin käytöllä tulos olisi ollut sointuvampi.

 Kolmen viljan helmiä, parsaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja 4-6 hengelle lisukkeeksi

• puntti vihreää parsaa, puumaiset tyviosat katkaistuna
• 2dl öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja
• 2 salottisipulia
• 2 isoa valkosipulinkynttä
• 3dl kolmen viljan helmiä (tai spelttivehnää/bulguria)
• 7dl vettä
• 2rkl kanafondia
• suolaa ja mustapippuria
• 1rkl voita
• 1dl parmesaaniraastetta
• ½dl silputtuja yrttejä (minulla oli basilikaa ja lehtipersiljaa)

Hienonna salottisipulit ja valkosipulin kynnet. Valitse kannellinen paistokasari. Kuullota sipuleita tilkassa öljyä. Lisää viljahelmet ja jatka kuullottamista kahden minuutin ajan. Kaada kasariin vesi, kanafondi ja mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä n. 15min. Lisää sitten kasariin n. 2cm paloiksi leikattu parsa. Jatka kypsentämistä n. 5min. Tina kehotti esikypsentämään parsan, mutta minusta parsa kypsyy hyvin "risoton" joukossa, eikä menetä makua keitinveteen. Maista viljahelmiä ja tarkista, että ne ovat kypsiä. Sekoita sitten joukkoon voi, parmesaani, pieneksi kuutioidut tomaatit ja yrtit. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.  

Tulos on hyvin risottomainen, vaikka valmistustekniikka on huomattavasti yksinkertaisempi.

Lapsiystävällisyys: Akku vierastaa kaikkia riisimäisiä lisukkeita, vaikka perusriisi saattaa maistua hyvällä tuurilla. Tätäkin lisuketta piti houkutella maistamaan ja annos upposi pitkin hampain nuorelle herralle. Parsa on ehdoton inhokki ja ne otin suosiolla pois. Ehkä hän oppii arvostamaan tuota vihreää herkkua vähän isompana (toivottavasti!) tai ujutan sitä pikkuhiljaa tunnistamattomassa muodossa johonkin toiseen ruokaan. Akku täytti mahan kanapihvillä ja dippaili sitä innokkaasti dijonkastikkeeseen, jonka arvelin olevan liian vahvaa lapselle, mutta laitoin silti maistiaisen. Herra onkin suuri "SIMAMPIN" ystävä, Ikean sinappi taitaa olla suosikki.

Banaanipannukakut

Tämän välipalan ajatus lähti todella ankeasta lounaasta (en viitsi edes kertoa mitä). Oli miltei pakko keksiä jotain piristävää sen harmaan mössön jälkeen ja kaupassa osui silmään pannukakun kuvin varustettu hirssihiutalepussi (Risenta). Käytän silloin tällöin kotimaisten viljojen lisäksi vähän eksoottisempia viljoja tai viljojen tapaan käytettäviä kasvinjyviä, kuten hirssiä, tattaria, spelttivehnää tai kvinoaa. Ne tuovat kivaa vaihtelua leivonnaisiin tai ruokien lisukkeisiin. Hirssistä olen tavallisesti keittänyt vain puuroa, mutta pannukakut kuulostivat kokeilemisen arvoisilta herkuilta.

Pannukakkutaikina maustettiin banaanilla, mikä kannattaa ottaa huomioon paistamisessa. Pannukakkujen ei kannata antaa ottaa väriä, sillä banaani muuttuu kitkeräksi. Pannukakkujen lisukkeena tarjosin tuoreita mansikoita (pakastetut alkaa jo loppua, enkä voinut enää vastustaa belgialaisia pikkumansikoita) ja vaniljasokerilla maustettua rahkaa. Paistoin pannukakut pelkästään rypsiöljyssä, koska viikolla ei viitsi mässäillä voilla. Voi olisi tietysti se ainoa ja oikea paistorasva. Öljystä huolimatta paistopinnasta tuli rapea. Jos haluat kokeilla reseptiä esim. äitienpäivän brunssilla, kannattaa mansikoiden kanssa tarjoilla kermavaahtoa tai jäätelöä. Banaanipannukakut olivat kivaa vaihtelua tavallisille letuille, vaikka nuo makeammat lisukkeet olisivatkin kruunanneet välipalan.

Banaanipannukakut (n. 10 pientä pannukakkua)

• 1dl vehnäjauhoja
• 1½dl hirssihiutaleita
• 2tl leivinjauhetta
• 1/3tl suolaa
• 1 iso kypsä banaani
• 1 muna
• 2rkl voisulaa tai juoksevaa margariinia
• 2½dl maitoa

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Soseuta banaani haarukalla. Lisää loput aineet kuivien aineiden sekaan, sekoita hyvin. Anna taikinan tekeytyä n. 20min. Paista pienet pannukakut voissa kullanruskeiksi.

Lisukkeeksi:

• mansikoita tai banaanisiivuja
• rasvaton maitorahka 1dl
• ½tl vaniljasokeria
• ripaus sokeria

sekoita rahka ja sokerit, tarjoile rahka ja mansikat vähän jäähtyneiden pannukakkujen kera.

Lapsiystävällisyys: Luulisi, että tämä välipala katoaa hetkessä lautaselta. Akku istui 20minuuttia päiväunien jälkeen ruokapöydässä tuijottaen lautasta. Ehdotin vaikka mitä, mutta vastaus oli aina:"äiti, älä katso minua." Kyseessä saattoi olla vaikea herääminen. 20minuutin jälkeen Akku sanoi, että mennään olohuoneeseen ja otetaan lautanen mukaan. Humpsia katsellen maistui kokonainen annos pannukakkuja. Aina ei voi aikuinen ymmärtää... Eli maistuu siis lapsille, mutta saattaa aiheuttaa alkujärkytyksen totutun hedelmän/voileivän/marjakeiton sijaan. Ja kyllä, meillä saa joskus syödä olkkarissa, jos huvittaa :)

Erittäin nopea lohitikka jogurttikastikkeella

Minun vappu kului töissä, eli keittiössä oli kovin hiljaista. Aattona ehdin väsäillä vieraille pizzaa ja perus fetasalaattia, muuten olimme ulkoruokinnassa. Vappupäivänä kävimme syömässä ravintola Kreetassa, josta myöhemmin postausta. Meillä oli loppuviikko vapaata, joten ehdimme nauttia hyvistä ilmoista ulkoillen. Vapaalla tarvitaan  nopeita, mutta herkullisia lounaita, jotta aikaa jää yhdessä touhuiluun. Torstaina kävimme lounaalla Lounas Salongissa, joka sijaitsee lähellä Kuopion ydinkeskustaa viehättävässä vanhassa puutalossa. Suosittelen Lounas Salonkia, jos haluat nauttia oikein rehtiä kotiruokaa. Etenkin kesällä sisäpiha on ihana paikka nauttia kahvit ja pullat. 

Tänään valmistelin ruuan jo etukäteen ennen ulkoilua. Ohje on yllättäen Jamien ruokavallankumous-kirjasta ja meidän keittiössä jo useamman kerran testattu ruoka. Ohje löytyy kirjasta nimellä nopea lohitikka &kurkkujogurtti. Olen taas säveltänyt ohjetta meidän makuun sopivaksi ja lopuksi kerron, miten ohjetta voi soveltaa lapsille.

 Lohitikka & kurkkujogurttikastike kahdelle+yhdelle lapselle

• 2 naanleipää
• 1 tuore punainen chili
• ½kurkku
• 1 sitruuna
• 2dl ruokajogurttia 
• suolaa ja pippuria myllystä
• tuoretta lehtipersiljaa (korianteria, jos maistuu)
• n. 400g kirjolohta (ruodoton, fileoitu <-saa jättää nahkan, jos tykkää siitä)
• reilu 1rkl tandoori-currytahnaa
• rypsiöljyä paistamiseen

Valmista ensin jogurttikastike. Kuori ja kuutioi kurkku (jätä muutamia kurkkukuutioita koristeeksi), silppua ½ chilistä. Sekoita kulhossa kurkut, chili, jogurtti, 2rkl sitruunamehua ja lehtipersiljasilppua. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta maustumaan jääkaappiin (tämän voi siis tehdä ennen ulkoilua).

Valmistele lohi, eli poista ruodot, rasva ja nahka. Leikkaa lohi n.3cm kokoisiksi paloiksi. Voitele palat tandoori-currytahnalla (tämänkin voi tehdä ennen ulkoilua).

(Ulkoa palattua:) Lämmitä naanleivät uunissa. Paista lohet pannulla öljyssä kauniin rapeiksi. Kokoa annokset siten, että alimmaiseksi tulee naanleipä, sitten lohi ja lohen päälle kurkkukastike. Koristele chilillä, kurkulla ja lehtipersiljalla. Tarjoa annos sitruunalohkon kera.

Lasten annoksen voi valmistaa siten, että lohen maustaa vain suolalla, paprikajauheella ja sitruunalla. Lapsen lohi kannattaa paistaa ensin, jotta voimakasta tahnaa ei siirry vähämausteiseen palaan. Muutoin annoksen voi tehdä samoin kuin aikuisille. Akku tykkäsi dippailla naanleipää jogurttikastikkeeseen, eikä chili siinä haitannut. Toki voi tehdä lapsille erikseen oman chilittömän dipin. Ruuan suosio oli tällä kertaa vähän vaikea tulkita. Enemmän taisi huvittaa pelleily kuin ruokailu. Aiemmin lohi on maistunut hyvin ja naanleipä+lisukkeet ovat olleet aina herkkua. Yleensä pilkon tähän jotain kasvista vielä lisäksi tai hedelmän jälkiruuaksi.

Muheva häränhäntä pata

Olen jo pitkään haaveillut oikein tuhdista häränhäntäpadasta. Mureaa lihaa ja paksua kastiketta, nam! Ei ehkä mikään keväisin ruoka, mutta minkäs teet jos inspiraatio iskee? Teemme tätä varmasti kesällä mökillä, koska tämä ruoka vaatii piiiitkän haudutuksen ja leivinuuni olisi siihen mitä parhain paikka. Leivinuunista puheen ollen, minulla on aivan huippu kreikkalaisen kleftikon eli rosvopaistin ohje, joka valmistuu huipusti leivinuunissa. Meillä ei siis ole leivinuunia täällä kotosalla, vaan ukkini on muurannut mökille maailman söpöimmän leivinuunin pihamaalle. Kleftikon valmistukseen pääsen vasta kesällä, mutta nyt siis häränhäntäpata.

Pakolliset vinkit valmistukseen: Ensimmäinen tenkkapoo (ongelma, ajatuskatko, pähkäilytuokio) iski ohjeen kohdalla. Jos ohjeessa lukee kolme häränhäntää, ostaisitteko kolme häränhäntää vai kolme palaa häränhäntää ja minkä kokoisia paloja? Mietin härkää ja häntää tovin. Eikö sillä elukalla ole aika julmettu häntä, vai onko? Ohje kuitenkin puhui aika ison lihamäärän puolesta, mutta ostin vain kolme palaa häränhäntää. Se oli virhe. Eli 550g härän häntää riittää haudutettuna yhdelle nälkäiselle ruokailijalle. Ei todellakaan kahdelle ja kahdeksi päiväksi, mikä minulla oli ajatuksena. Jotenkin arvasin tuon lihan riittävyyden jo ostohetkellä, mutta jostain syystä päädyin vain kolmeen häränhäntäpalaan. Ja neuvojahan ei kannattanut esim. googlettaa! Toiseksi, tähän vuoden aikaan ei saa juuripersiljaa mistään, ei siis mikään kevätohje senkään puolesta. Korvasin juuripersiljan palsternakalla, joka toimi mainiosti. Kolmanneksi, valitse suoraan sopiva haudutuspata. Ei niin, että ensin vaihdat padan kahdesti ennen uuniin laittamista ja sitten keksit kesken haudutuksen, että pata on väärän mallinen. Tulikuuman padan kauhominen kesken hauduttamisen, uusi valkoinen T-paita päällä ei ole fiksua. Ainakaan, jos kastike on tomaatti-/punaviinipohjaista!!! Neljänneksi, neljä tuntia haudutusta 150-170 asteessa (siinä väärän mallisessa padassa) ei todellakaan riitä tälle padalle. Veikkaan, että sopivassa padassa haudutusaika olisi ollut vähintään viisi tuntia.

Lapsiystävällisyys: Akku kommentoi ruokaa hyväksi. Poika söi pelkät lihat, koska oli aikataulullisista syistä syönyt päivällisen jo aiemmin, mutta halusi maistaa vielä pataa. Hän tosin syö usein lautaselta pelkät proteiinit ja raa´at vihannekset, lisukkeita valikoiden. Lihan sitkeys ei haitannut, välillä voi käyttää "purkkaa" lautasella ja jatkaa hyvillä mielin syömistä myöhemmin. Sorry yksityiskohdat.

No tämä oli vasta harjoituskiekka, eikä ruokaa onneksi tarjottu vieraille. Pata oli siis mainion makuinen, mehevä ja maukas. Aika perinteisiä makuja, mutta toisinaan on kiva syödä kunnon kotiruokaa. Liha oli sitkeää, eikä irronnut luusta, mutta se vika olisi helposti korjattavissa. Kastiketta ja juureksia jäi yli vaikka kuinka paljon, koska liha loppui kesken. Arvioin siis suurinpiirtein ohjeeseen sopivan lihamäärän. Ja lopuksi, kysyvä ei tieltä eksy. Joskus kannattaa tehdä vähän taustatyötä, ennen kuin lähtee ostamaan KOLMEA häränhäntää... Ja se esiliinakin on keksitty! Ohje Anna Ekströmin ja Martin Löfin kirjasta Pata porisemaan. 

Muheva häränhäntäpata neljälle

• n. 1,5kg lihaisaa häränhäntää (paloiteltuna ja kalvot poistettuna)
• voita paistamiseen
• 15 pikkusipulia (laitoin salottia, koska arvioin sipulin kipakkuuden laimentuvan haudutuksen aikana)
• 4 isoa porkkanaa
• 2 isoa juuripersiljaa (tai 1 iso palsternakka)
• bouquet garni eli yrttikimppu (minulla on niin paljon käyttämättömiä kuivayrttejä, että korvasin tuoreen kimpun kuivatuilla yrteillä seuraavasti: 1rkl timjamia, 2rkl persiljaa, 4 laakerinlehteä)
• 2 tölkkiä kokonaisia tomaatteja
• 1 pullo punaviiniä (itse käytin vain ½pulloa, koska lihaa oli niin vähän)
• 4rkl laadukasta häränlihafondia
• suolaa ja mustapippuria myllystä

lisäkkeeksi persiljaperunoita

• pari perunaa per ruokailija
• sopiva lohko voita
• persiljaa
• sormisuolaa

Ota liha huoneenlämpöön tuntia ennen ruuan valmistamista. Kuumenna uuni 170 asteeseen. Valmistele juurekset ja sipulit, eli kuori ja lohko reiluiksi paloiksi. Sipulit saavat jäädä kokonaisiksi. Kuumenna paistinpannu ja sulata siinä voi. Paista häränhäntäpaloihin kaunis väri pintaan. Jätä hännät odottamaan pannulle. Siirrä juurekset ja sipulit pataan. Lisää mausteet, fondi, tomaatit ja punaviini. Ujuta lopuksi häntäpalat juuresten lomaan, huolehdi, että kaikki ainekset sekoittuvat. Työnnä pata uuniin ja anna hautua viisi tuntia. 

Perunat voi valmistaa, kun liha on ollut uunissa vähintään neljä tuntia. Kuori tasakokoiset perunat ja keitä kypsäksi. Kaada keitinvesi pois ja anna lopun veden höyrystyä perunoista. Sulata tällä välin voi. Sekoita sulatettu voi, persiljasilppu ja viimeistele sormisuolalla.

Kenen nimeen vannot?

Jokaisella kotikokilla on varmasti oma suosikkikokkinsa. Keittokomeron aikoina lempikokkini oli ehdottomasti Jamie Oliver. Eikä lie ihme, sillä yli kymmenen vuotta sitten hänen kaltaisiaan julkkiskokkeja ei juuri ollut. Nykyään raikkaita, innostavia, vetäviä kokkeja putkahtelee töllöttimeen tasaisin väliajoin. Innostuimme isäni kanssa Jamiesta Yle Fem:n esittäessä ensimmäisiä Alastoman kokin jaksoja. Tekstitys oli tietysti ruotsiksi ja meikäläiset tihrusti ohjelmaa 15 tuuman matkatelkkarista. Matkatelkkarista siksi, että ohjelma oli muiden mielestä roskaa ja isosta telkkarista tuli samaan aikaan joku kauhean tärkeä sarja (ei eletty digitallentimien aikakautta). Antennin piti osoittaa kohti Puijoa tai kuva oli lumisateinen. Minä olin tuolloin kuudentoista ja kokkaaminen alkoi pikkuhiljaa kiinnostaa yhä enemmän. Jamie innoitti meitä kokeilemaan uusia raaka-aineita, eikä voi väittää ettei hepun tyyli olisi purrut. Kokkailimme ja pohdimme Jamien reseptejä ahkerasti, ruuan analysointi jatkui pöydässä. Toisinaan muu perhe poistui vähin äänin ruokapöydästä, mutta pikkuhiljaa ruuat onnistuivat ja Jamien reseptit olivat tulleet jäädäkseen. Jos tänään joku kysyisi, kenen reseptejä olen vuosien varrella kokkaillut eniten, vastausta ei tarvitsisi miettiä kovin pitkään. Pakko myöntää, että tämän herran reseptit ovat edelleen keittiömme vakiokamaa!

Nykyään en ole enää seurannut Oliverin kaikkia tempauksia. Ohjelmia en ole ennättänyt enää pitkään aikaan katsoa, mutta jotenkin on jäänyt sellainen fiilis, että Oliverin jampan tyyli on muuttunut vähän totisemmaksi. On ruokavallankumousta, ruokaremonttia, kouluruokaa jne. Itseäni puhuttelee enemmän nuo alkukausien kevyemmät sarjat. Keittokirjojen puolesta olen tainnut haalia lähes kaikki suomennetut Jamien kirjat. Tällä hetkellä kokatuin kirja on Jamien 30 minuutin ateriat, josta olen kokannut varmasti 1/3 ruuista (yhtäkään en 30 minuuttiin!). Voin siis suositella lämpimästi. Ale-löytönä ostin Jamien ruokavallankumouksen, josta seuraava reseptini on pienin muutoksin (suluissa omat ehdotukseni!):

 

Kanafajitakset kolmelle aikuiselle (tai kahdelle aikuiselle ja taaperolle +yhdelle pieni eväs töihin)

• 1 punainen paprika (olisi voinut olla enemmän, esim. toinen vihreä paprika)
• 300g maustamatonta broilerin fileetä (minulla oli 400g, jolloin annoksesta riittää kolmelle aikuiselle)
• 1 punasipuli (tavallinenkin käy)
• ½tl juustokuminaa
• 1tl savupaprikajauhetta (huomioi tulisuusaste!)
• 1 lime
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria myllystä
• tortillalettuja (täysjyvä)
• turkkilaista jugurttia
• valmista guacamolea (ennemmin tuore avokado, NAM!)
• 100g cheddarjuustoa (ehdottomasti extra mature)

salsa:

• ½tuore chili
• rasiallinen kirsikkatomaatteja
• pieni nippu korianteria (käytin lehtipersiljaa, koska korianteri ei nappaa)
• suolaa ja pippuria
• 1lime
• oliiviöljyä

Suikaloi paprika reiluiksi siivuiksi, samoin sipuli. Leikkaa broileri reiluiksi paloiksi. Mausta vihannekset ja broilerit kulhossa juustokuminalla, savupaprikajauheella, yhden limen mehulla, suolalla ja pippurilla. Tähän satsiin riittää n. 1tl suolaa. Anna marinoitua tovi.

Valmista sillä aikaa salsa. Kuutioi kirsikkatomaatit melko pieneksi hakkelukseksi. Silppua chili siemenineen pieneksi kuutioksi. Lisää kulhoon silputtu lehtipersilja (korianteri), tomaatit, chili, 1 limen mehu, suolaa, pippuria ja tujaus oliiviöljyä.

Lämmitä parillapannu tai tavallinen paistinpannu kuumaksi. Paista kana-paprikaseosta kunnes kana saa kauniin värin ja on mehevän kypsä. Tarjoile kuuma täyte lämmitettyjen tortilloiden kanssa. Mausta annos salsalla, cheddarilla, jugurtilla ja limellä. Tarjoa lisukkeena avokadosiivuja. Avokado pysyy kauniin värisenä vähän pidempään, kun sen päälle pirskottaa limemehua leikkaamisen jälkeen.

Lapsiystävällisyys: Akku söi puolikkaasta tortillalätystä pyöräytettyjä fajitaksia kaksi. Täytteenä siis kana-paprikatäytettä, jugurttia, cheddaria ja pelkkiä kirsikkatomaatteja. Avokado olisi ollut hyvä lisä, mutta se ei kuulu herran mieliruokiin. Ajattelin, että kanasta tuli liian tulista, koska en muistanut paprikajauheen olevan ätäkkää. Tortillalettu ja jugurtti laimensivat hyvin tulisuutta ja Akku ei huomannut mitään. Maistoi tosin täytettä paljaaltaan ja silloin sanoi, että VÄKEVÄÄ x( Lapsille kannattaa taitella tortilla klassisen mallin mukaan, pysyy hyvin koossa pienessäkin kädessä. Aikuisille tietysti tuommoiset överilätyt ;)

KUKA ON SINUN SUOSIKKIKOKKI?

Kikhernetahna

Meillä on tapana iltaisin rauhoittua päivän kiireiden jälkeen iltapalalle ja päivän rentoutumishetkeen tulee nykyään panostettua enemmän. Samalla voi katsoa uusimmat kokkisarjat ja laittaa aivot narikkaan. Tämä ohje ei ole mikään uusi, mutta halusin tuoda sen esille toimivana iltapalana. Kyseessä siis kikhernetahna eli hummus. Meidän lemppari on syödä hummusta ruisnapeilla tai näkkärin kera. Hummustahnaa voi varioida vaikka kuinka ja tarjota monenlaisten lisukkeiden kanssa. Meillä oli eilen iltapalalla dippivihanneksia ruisnappien lisäksi. Minusta dippivihannekset toimivat loistavasti, mutta Juho ei niin välittänyt. Kannattaa muuten kokeilla avokadoa tahinitahnan sijaan. Ihanan makuinen yhdistelmä ja hummus saa avokadosta kauniin värin. Ajattelin muodostaa yhdeksi kategoriaksi iltapalat. Sieltä kannattaa tsekkailla, jos haluaa uusia ideoita iltapaloille.

Hummus:

• 1tölkki kikherneitä valutettuna/huuhdottuna
• 3rkl tahinia (tai avokado)
• 3 pientä valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 1 sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• n. ½dl kylmää vettä
• suolaa ja mustapippuria 
• koristeeksi paprikajauhetta/oliiviöljyä/sipulisilppua 

Mittaa kaikki aineet kulhoon ja aja sauvasekoittajalla sileäksi tahnaksi. Lisää vettä tai öljyä, jotta saat sopivan paksuisen tahnan. Maista sopiva suola! 

p.s. Bloggailun aikana, Akku sai käsiinsä nastarasian ja heilutteli sitä iloisena. Tuloksena ympäriinsä mm.karvalankamatolle levinneet nastat.

Keittokomerosta Keittiöön

Reilu kolme vuotta bloggailutaukoa saa viimein riittää ja on aika päästää tämän herrasväen reseptit taas verkkoon. Blogin elvyttäminen on noussut mieleen tasaisin väliajoin, mutta tähän saakka huomiotani on vaadittu muualla. Nyt en voi enää vastustaa kiusausta aloittaa bloggailua ja toivottavasti sitä aikaa löytyy vaikka yön pikkutunneilta. Kolme vuotta on pitkä aika ja blogimaailma on muuttunut paljon. Vähän jännittää pärjääkö tällainen perusaskartelija pro-bloggaajien joukossa ja päätin vähän päivittää vanhaa Keittokomeroa. Ruoka ja ennen kaikkea hyvä ruoka on kuulunut arkeemme koko tämän pitkän tauon ajan. Aika ja elämä ovat kuitenkin pistänyt päivittämään myös ruokavaliomme, ruokatottumukset ja sen kuuluisan Keittokomeron. Säästän vanhan Keittiksen, koska se on toiminut tämän ajan omana reseptivihkonani ja toivottavasti sieltä löytää joku muukin vielä ideoita omaan köökkiin.

Suurimman muutoksen on saanut aikaan tuo perheen kaksivuotias termiitti Akku (vähänpä tiesimme, kun tuo lempinimi vakiintui: virtaa herrassa riittää). Hänen myötä etenkin arkiruokailu on muuttunut haastavammaksi ja vaatii paljon suunnittelua. Olen halunnut tarjota arkenakin pääasiassa itse tehtyjä ja laadukkaista raaka-aineista valmistettuja ruokia. Aion päivittää tänne toimivia/nopeita/maistuvia/terveellisiä arkiruokia, jotka ajattelin laittaa ihan omaan kategoriaan. Voin antaa lopuksi myös arvion maistuuko ruoka lapselle ja mitä muutoksia mahdollisesti lapsen annokseen kannattaa tehdä. Akku on tottunut syömään melko monipuolista ruokaa, mutta osaa purnata ja hämmentää ruokapöydässä. Meillä on periaatteena, että aina pitää maistaa, mutta kaikesta ei ole pakko tykätä. Urheasti tuo pikku-ukko on kaikkea maistanut ja pikkuhiljaa myös tottunut erikoisempiin raaka-aineisiin (viimeksi upposi kaprikset <- ja suolapoliisit pistäkää silmät kiinni).

Viikonloput ovat edelleen meidän viikon kohokohtia, yllätys! Silloin laitan ainakin yhtenä päivänä hienompaa/vaativampaa ruokaa. Ei kylläkään mitään hifistelyä, vaan rehtiä ruokaa uusia raaka-aineita ja reseptejä kokeillen. Eli siinä olen pysytty edelleen samoilla linjoilla vanhan Keittiksen kanssa. Hirveästi en ole ehtinyt kehitellä omia reseptejä ja ilmoitankin aina mistä olen ottanut ja tuunannut reseptini. Toki omia virityksiäkin ilmestyy.

Matkamuistoja on ehtinyt kertyä koko liuta ja joitakin aion jakaa myös näin jälkijunassa teille lukijoille. Kohteet valitaan edelleen ruokakulttuuria silmällä pitäen ja ruoka sekä juoma näyttelevät suurta osaa lomillamme. Lapsen myötä olemme kokkailleet ulkomailla enemmän itse. Avartavaa tutustua näin lähemmin paikallisiin raaka-aineisiin, mutta silti loma on aina loma, eikä köökissä häärätä joka ilta. Lempimaat eivät ole muuttuneet vuosien saatossa, joten matkamuistoja ja reseptejä on taas luvassa Kreikasta ja Italiasta.

Ensimmäinen blogini Keittokomerossa sai alkunsa minun pienessä yksiössä opiskeluaikoina. Kaksioon muutettuamme komero ei muuttunut keittiöksi, mutta opiskelijoista tuli vuoro- ja matkatyöläisiä. Vauvan synnyttyä komero kävi päivä päivältä ahtaammaksi ja uuden kodin etsintä alkoi. Noin kaksi vuotta sitten muutimme nykyiseen kotiimme. Eipä ollut keittiöltä paljon toiveita, jos vain astianpesukone löytyisi seitsemän vuoden käsintiskaamisen jälkeen. Kokkaan siis edelleen melko pienessä, mutta viihtyisässä ja minun näköisessä keittiössä. Tilaa tuntui aluksi olevan vaikka muille jakaa, mutta salakavalasti nuo kaapit ovat täyttyneet. Veikkaan, että keittiössä ei voisi olla ikinä liikaa tilaa. Olen aina kokenut, että pienessä keittiössä syntyy ne parhaat ruuat ja pieni säätäminen ja sählääminen on aina paikallaan. Eihän se ruoka muuten rakkaudella syntyisi!

Tervetuloa seuraamaan uudistunutta Keittokomeroa, olemme siirtyneet Leikkuuladalle! Keittiössä häärää edelleen tämä kuvan määrätietoinen kokki, usein vierailevana tähtenä isäni ja nautiskelevana yleisönä perhe sekä ystävät. Hyvää ruokahalua!

Kuva Italiasta, Gallipolista viime kesältä. Kalkkilaivan kapteeni valitsee basilikaa.