Muheva häränhäntä pata

Olen jo pitkään haaveillut oikein tuhdista häränhäntäpadasta. Mureaa lihaa ja paksua kastiketta, nam! Ei ehkä mikään keväisin ruoka, mutta minkäs teet jos inspiraatio iskee? Teemme tätä varmasti kesällä mökillä, koska tämä ruoka vaatii piiiitkän haudutuksen ja leivinuuni olisi siihen mitä parhain paikka. Leivinuunista puheen ollen, minulla on aivan huippu kreikkalaisen kleftikon eli rosvopaistin ohje, joka valmistuu huipusti leivinuunissa. Meillä ei siis ole leivinuunia täällä kotosalla, vaan ukkini on muurannut mökille maailman söpöimmän leivinuunin pihamaalle. Kleftikon valmistukseen pääsen vasta kesällä, mutta nyt siis häränhäntäpata.

Pakolliset vinkit valmistukseen: Ensimmäinen tenkkapoo (ongelma, ajatuskatko, pähkäilytuokio) iski ohjeen kohdalla. Jos ohjeessa lukee kolme häränhäntää, ostaisitteko kolme häränhäntää vai kolme palaa häränhäntää ja minkä kokoisia paloja? Mietin härkää ja häntää tovin. Eikö sillä elukalla ole aika julmettu häntä, vai onko? Ohje kuitenkin puhui aika ison lihamäärän puolesta, mutta ostin vain kolme palaa häränhäntää. Se oli virhe. Eli 550g härän häntää riittää haudutettuna yhdelle nälkäiselle ruokailijalle. Ei todellakaan kahdelle ja kahdeksi päiväksi, mikä minulla oli ajatuksena. Jotenkin arvasin tuon lihan riittävyyden jo ostohetkellä, mutta jostain syystä päädyin vain kolmeen häränhäntäpalaan. Ja neuvojahan ei kannattanut esim. googlettaa! Toiseksi, tähän vuoden aikaan ei saa juuripersiljaa mistään, ei siis mikään kevätohje senkään puolesta. Korvasin juuripersiljan palsternakalla, joka toimi mainiosti. Kolmanneksi, valitse suoraan sopiva haudutuspata. Ei niin, että ensin vaihdat padan kahdesti ennen uuniin laittamista ja sitten keksit kesken haudutuksen, että pata on väärän mallinen. Tulikuuman padan kauhominen kesken hauduttamisen, uusi valkoinen T-paita päällä ei ole fiksua. Ainakaan, jos kastike on tomaatti-/punaviinipohjaista!!! Neljänneksi, neljä tuntia haudutusta 150-170 asteessa (siinä väärän mallisessa padassa) ei todellakaan riitä tälle padalle. Veikkaan, että sopivassa padassa haudutusaika olisi ollut vähintään viisi tuntia.

Lapsiystävällisyys: Akku kommentoi ruokaa hyväksi. Poika söi pelkät lihat, koska oli aikataulullisista syistä syönyt päivällisen jo aiemmin, mutta halusi maistaa vielä pataa. Hän tosin syö usein lautaselta pelkät proteiinit ja raa´at vihannekset, lisukkeita valikoiden. Lihan sitkeys ei haitannut, välillä voi käyttää "purkkaa" lautasella ja jatkaa hyvillä mielin syömistä myöhemmin. Sorry yksityiskohdat.

No tämä oli vasta harjoituskiekka, eikä ruokaa onneksi tarjottu vieraille. Pata oli siis mainion makuinen, mehevä ja maukas. Aika perinteisiä makuja, mutta toisinaan on kiva syödä kunnon kotiruokaa. Liha oli sitkeää, eikä irronnut luusta, mutta se vika olisi helposti korjattavissa. Kastiketta ja juureksia jäi yli vaikka kuinka paljon, koska liha loppui kesken. Arvioin siis suurinpiirtein ohjeeseen sopivan lihamäärän. Ja lopuksi, kysyvä ei tieltä eksy. Joskus kannattaa tehdä vähän taustatyötä, ennen kuin lähtee ostamaan KOLMEA häränhäntää... Ja se esiliinakin on keksitty! Ohje Anna Ekströmin ja Martin Löfin kirjasta Pata porisemaan. 

Muheva häränhäntäpata neljälle

• n. 1,5kg lihaisaa häränhäntää (paloiteltuna ja kalvot poistettuna)
• voita paistamiseen
• 15 pikkusipulia (laitoin salottia, koska arvioin sipulin kipakkuuden laimentuvan haudutuksen aikana)
• 4 isoa porkkanaa
• 2 isoa juuripersiljaa (tai 1 iso palsternakka)
• bouquet garni eli yrttikimppu (minulla on niin paljon käyttämättömiä kuivayrttejä, että korvasin tuoreen kimpun kuivatuilla yrteillä seuraavasti: 1rkl timjamia, 2rkl persiljaa, 4 laakerinlehteä)
• 2 tölkkiä kokonaisia tomaatteja
• 1 pullo punaviiniä (itse käytin vain ½pulloa, koska lihaa oli niin vähän)
• 4rkl laadukasta häränlihafondia
• suolaa ja mustapippuria myllystä

lisäkkeeksi persiljaperunoita

• pari perunaa per ruokailija
• sopiva lohko voita
• persiljaa
• sormisuolaa

Ota liha huoneenlämpöön tuntia ennen ruuan valmistamista. Kuumenna uuni 170 asteeseen. Valmistele juurekset ja sipulit, eli kuori ja lohko reiluiksi paloiksi. Sipulit saavat jäädä kokonaisiksi. Kuumenna paistinpannu ja sulata siinä voi. Paista häränhäntäpaloihin kaunis väri pintaan. Jätä hännät odottamaan pannulle. Siirrä juurekset ja sipulit pataan. Lisää mausteet, fondi, tomaatit ja punaviini. Ujuta lopuksi häntäpalat juuresten lomaan, huolehdi, että kaikki ainekset sekoittuvat. Työnnä pata uuniin ja anna hautua viisi tuntia. 

Perunat voi valmistaa, kun liha on ollut uunissa vähintään neljä tuntia. Kuori tasakokoiset perunat ja keitä kypsäksi. Kaada keitinvesi pois ja anna lopun veden höyrystyä perunoista. Sulata tällä välin voi. Sekoita sulatettu voi, persiljasilppu ja viimeistele sormisuolalla.

Kenen nimeen vannot?

Jokaisella kotikokilla on varmasti oma suosikkikokkinsa. Keittokomeron aikoina lempikokkini oli ehdottomasti Jamie Oliver. Eikä lie ihme, sillä yli kymmenen vuotta sitten hänen kaltaisiaan julkkiskokkeja ei juuri ollut. Nykyään raikkaita, innostavia, vetäviä kokkeja putkahtelee töllöttimeen tasaisin väliajoin. Innostuimme isäni kanssa Jamiesta Yle Fem:n esittäessä ensimmäisiä Alastoman kokin jaksoja. Tekstitys oli tietysti ruotsiksi ja meikäläiset tihrusti ohjelmaa 15 tuuman matkatelkkarista. Matkatelkkarista siksi, että ohjelma oli muiden mielestä roskaa ja isosta telkkarista tuli samaan aikaan joku kauhean tärkeä sarja (ei eletty digitallentimien aikakautta). Antennin piti osoittaa kohti Puijoa tai kuva oli lumisateinen. Minä olin tuolloin kuudentoista ja kokkaaminen alkoi pikkuhiljaa kiinnostaa yhä enemmän. Jamie innoitti meitä kokeilemaan uusia raaka-aineita, eikä voi väittää ettei hepun tyyli olisi purrut. Kokkailimme ja pohdimme Jamien reseptejä ahkerasti, ruuan analysointi jatkui pöydässä. Toisinaan muu perhe poistui vähin äänin ruokapöydästä, mutta pikkuhiljaa ruuat onnistuivat ja Jamien reseptit olivat tulleet jäädäkseen. Jos tänään joku kysyisi, kenen reseptejä olen vuosien varrella kokkaillut eniten, vastausta ei tarvitsisi miettiä kovin pitkään. Pakko myöntää, että tämän herran reseptit ovat edelleen keittiömme vakiokamaa!

Nykyään en ole enää seurannut Oliverin kaikkia tempauksia. Ohjelmia en ole ennättänyt enää pitkään aikaan katsoa, mutta jotenkin on jäänyt sellainen fiilis, että Oliverin jampan tyyli on muuttunut vähän totisemmaksi. On ruokavallankumousta, ruokaremonttia, kouluruokaa jne. Itseäni puhuttelee enemmän nuo alkukausien kevyemmät sarjat. Keittokirjojen puolesta olen tainnut haalia lähes kaikki suomennetut Jamien kirjat. Tällä hetkellä kokatuin kirja on Jamien 30 minuutin ateriat, josta olen kokannut varmasti 1/3 ruuista (yhtäkään en 30 minuuttiin!). Voin siis suositella lämpimästi. Ale-löytönä ostin Jamien ruokavallankumouksen, josta seuraava reseptini on pienin muutoksin (suluissa omat ehdotukseni!):

 

Kanafajitakset kolmelle aikuiselle (tai kahdelle aikuiselle ja taaperolle +yhdelle pieni eväs töihin)

• 1 punainen paprika (olisi voinut olla enemmän, esim. toinen vihreä paprika)
• 300g maustamatonta broilerin fileetä (minulla oli 400g, jolloin annoksesta riittää kolmelle aikuiselle)
• 1 punasipuli (tavallinenkin käy)
• ½tl juustokuminaa
• 1tl savupaprikajauhetta (huomioi tulisuusaste!)
• 1 lime
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria myllystä
• tortillalettuja (täysjyvä)
• turkkilaista jugurttia
• valmista guacamolea (ennemmin tuore avokado, NAM!)
• 100g cheddarjuustoa (ehdottomasti extra mature)

salsa:

• ½tuore chili
• rasiallinen kirsikkatomaatteja
• pieni nippu korianteria (käytin lehtipersiljaa, koska korianteri ei nappaa)
• suolaa ja pippuria
• 1lime
• oliiviöljyä

Suikaloi paprika reiluiksi siivuiksi, samoin sipuli. Leikkaa broileri reiluiksi paloiksi. Mausta vihannekset ja broilerit kulhossa juustokuminalla, savupaprikajauheella, yhden limen mehulla, suolalla ja pippurilla. Tähän satsiin riittää n. 1tl suolaa. Anna marinoitua tovi.

Valmista sillä aikaa salsa. Kuutioi kirsikkatomaatit melko pieneksi hakkelukseksi. Silppua chili siemenineen pieneksi kuutioksi. Lisää kulhoon silputtu lehtipersilja (korianteri), tomaatit, chili, 1 limen mehu, suolaa, pippuria ja tujaus oliiviöljyä.

Lämmitä parillapannu tai tavallinen paistinpannu kuumaksi. Paista kana-paprikaseosta kunnes kana saa kauniin värin ja on mehevän kypsä. Tarjoile kuuma täyte lämmitettyjen tortilloiden kanssa. Mausta annos salsalla, cheddarilla, jugurtilla ja limellä. Tarjoa lisukkeena avokadosiivuja. Avokado pysyy kauniin värisenä vähän pidempään, kun sen päälle pirskottaa limemehua leikkaamisen jälkeen.

Lapsiystävällisyys: Akku söi puolikkaasta tortillalätystä pyöräytettyjä fajitaksia kaksi. Täytteenä siis kana-paprikatäytettä, jugurttia, cheddaria ja pelkkiä kirsikkatomaatteja. Avokado olisi ollut hyvä lisä, mutta se ei kuulu herran mieliruokiin. Ajattelin, että kanasta tuli liian tulista, koska en muistanut paprikajauheen olevan ätäkkää. Tortillalettu ja jugurtti laimensivat hyvin tulisuutta ja Akku ei huomannut mitään. Maistoi tosin täytettä paljaaltaan ja silloin sanoi, että VÄKEVÄÄ x( Lapsille kannattaa taitella tortilla klassisen mallin mukaan, pysyy hyvin koossa pienessäkin kädessä. Aikuisille tietysti tuommoiset överilätyt ;)

KUKA ON SINUN SUOSIKKIKOKKI?

Kikhernetahna

Meillä on tapana iltaisin rauhoittua päivän kiireiden jälkeen iltapalalle ja päivän rentoutumishetkeen tulee nykyään panostettua enemmän. Samalla voi katsoa uusimmat kokkisarjat ja laittaa aivot narikkaan. Tämä ohje ei ole mikään uusi, mutta halusin tuoda sen esille toimivana iltapalana. Kyseessä siis kikhernetahna eli hummus. Meidän lemppari on syödä hummusta ruisnapeilla tai näkkärin kera. Hummustahnaa voi varioida vaikka kuinka ja tarjota monenlaisten lisukkeiden kanssa. Meillä oli eilen iltapalalla dippivihanneksia ruisnappien lisäksi. Minusta dippivihannekset toimivat loistavasti, mutta Juho ei niin välittänyt. Kannattaa muuten kokeilla avokadoa tahinitahnan sijaan. Ihanan makuinen yhdistelmä ja hummus saa avokadosta kauniin värin. Ajattelin muodostaa yhdeksi kategoriaksi iltapalat. Sieltä kannattaa tsekkailla, jos haluaa uusia ideoita iltapaloille.

Hummus:

• 1tölkki kikherneitä valutettuna/huuhdottuna
• 3rkl tahinia (tai avokado)
• 3 pientä valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 1 sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• n. ½dl kylmää vettä
• suolaa ja mustapippuria 
• koristeeksi paprikajauhetta/oliiviöljyä/sipulisilppua 

Mittaa kaikki aineet kulhoon ja aja sauvasekoittajalla sileäksi tahnaksi. Lisää vettä tai öljyä, jotta saat sopivan paksuisen tahnan. Maista sopiva suola! 

p.s. Bloggailun aikana, Akku sai käsiinsä nastarasian ja heilutteli sitä iloisena. Tuloksena ympäriinsä mm.karvalankamatolle levinneet nastat.

Keittokomerosta Keittiöön

Reilu kolme vuotta bloggailutaukoa saa viimein riittää ja on aika päästää tämän herrasväen reseptit taas verkkoon. Blogin elvyttäminen on noussut mieleen tasaisin väliajoin, mutta tähän saakka huomiotani on vaadittu muualla. Nyt en voi enää vastustaa kiusausta aloittaa bloggailua ja toivottavasti sitä aikaa löytyy vaikka yön pikkutunneilta. Kolme vuotta on pitkä aika ja blogimaailma on muuttunut paljon. Vähän jännittää pärjääkö tällainen perusaskartelija pro-bloggaajien joukossa ja päätin vähän päivittää vanhaa Keittokomeroa. Ruoka ja ennen kaikkea hyvä ruoka on kuulunut arkeemme koko tämän pitkän tauon ajan. Aika ja elämä ovat kuitenkin pistänyt päivittämään myös ruokavaliomme, ruokatottumukset ja sen kuuluisan Keittokomeron. Säästän vanhan Keittiksen, koska se on toiminut tämän ajan omana reseptivihkonani ja toivottavasti sieltä löytää joku muukin vielä ideoita omaan köökkiin.

Suurimman muutoksen on saanut aikaan tuo perheen kaksivuotias termiitti Akku (vähänpä tiesimme, kun tuo lempinimi vakiintui: virtaa herrassa riittää). Hänen myötä etenkin arkiruokailu on muuttunut haastavammaksi ja vaatii paljon suunnittelua. Olen halunnut tarjota arkenakin pääasiassa itse tehtyjä ja laadukkaista raaka-aineista valmistettuja ruokia. Aion päivittää tänne toimivia/nopeita/maistuvia/terveellisiä arkiruokia, jotka ajattelin laittaa ihan omaan kategoriaan. Voin antaa lopuksi myös arvion maistuuko ruoka lapselle ja mitä muutoksia mahdollisesti lapsen annokseen kannattaa tehdä. Akku on tottunut syömään melko monipuolista ruokaa, mutta osaa purnata ja hämmentää ruokapöydässä. Meillä on periaatteena, että aina pitää maistaa, mutta kaikesta ei ole pakko tykätä. Urheasti tuo pikku-ukko on kaikkea maistanut ja pikkuhiljaa myös tottunut erikoisempiin raaka-aineisiin (viimeksi upposi kaprikset <- ja suolapoliisit pistäkää silmät kiinni).

Viikonloput ovat edelleen meidän viikon kohokohtia, yllätys! Silloin laitan ainakin yhtenä päivänä hienompaa/vaativampaa ruokaa. Ei kylläkään mitään hifistelyä, vaan rehtiä ruokaa uusia raaka-aineita ja reseptejä kokeillen. Eli siinä olen pysytty edelleen samoilla linjoilla vanhan Keittiksen kanssa. Hirveästi en ole ehtinyt kehitellä omia reseptejä ja ilmoitankin aina mistä olen ottanut ja tuunannut reseptini. Toki omia virityksiäkin ilmestyy.

Matkamuistoja on ehtinyt kertyä koko liuta ja joitakin aion jakaa myös näin jälkijunassa teille lukijoille. Kohteet valitaan edelleen ruokakulttuuria silmällä pitäen ja ruoka sekä juoma näyttelevät suurta osaa lomillamme. Lapsen myötä olemme kokkailleet ulkomailla enemmän itse. Avartavaa tutustua näin lähemmin paikallisiin raaka-aineisiin, mutta silti loma on aina loma, eikä köökissä häärätä joka ilta. Lempimaat eivät ole muuttuneet vuosien saatossa, joten matkamuistoja ja reseptejä on taas luvassa Kreikasta ja Italiasta.

Ensimmäinen blogini Keittokomerossa sai alkunsa minun pienessä yksiössä opiskeluaikoina. Kaksioon muutettuamme komero ei muuttunut keittiöksi, mutta opiskelijoista tuli vuoro- ja matkatyöläisiä. Vauvan synnyttyä komero kävi päivä päivältä ahtaammaksi ja uuden kodin etsintä alkoi. Noin kaksi vuotta sitten muutimme nykyiseen kotiimme. Eipä ollut keittiöltä paljon toiveita, jos vain astianpesukone löytyisi seitsemän vuoden käsintiskaamisen jälkeen. Kokkaan siis edelleen melko pienessä, mutta viihtyisässä ja minun näköisessä keittiössä. Tilaa tuntui aluksi olevan vaikka muille jakaa, mutta salakavalasti nuo kaapit ovat täyttyneet. Veikkaan, että keittiössä ei voisi olla ikinä liikaa tilaa. Olen aina kokenut, että pienessä keittiössä syntyy ne parhaat ruuat ja pieni säätäminen ja sählääminen on aina paikallaan. Eihän se ruoka muuten rakkaudella syntyisi!

Tervetuloa seuraamaan uudistunutta Keittokomeroa, olemme siirtyneet Leikkuuladalle! Keittiössä häärää edelleen tämä kuvan määrätietoinen kokki, usein vierailevana tähtenä isäni ja nautiskelevana yleisönä perhe sekä ystävät. Hyvää ruokahalua!

Kuva Italiasta, Gallipolista viime kesältä. Kalkkilaivan kapteeni valitsee basilikaa.