Katselin joutessani (sitä joutessaan-aikaa on nykyään aika harvoin) Jamie Oliverin paluu kouluruokalaan (2005) ohjelmaa. Melko masentavaa katseltavaa! Mitä moskaa brittien lapsiparoille tarjoillaan kouluissa, saati kotona. Se oli vain nopea katsaus sarjasta, enkä välttämättä haluakaan nähdä enempää. Olen iloinen, että oma lapseni saa käydä koulua Suomessa, jossa on edes yritystä tarjota terveellistä, monipuolista ruokaa. Vaikka välillä se suomalainen kouluruoka maistuikin puulle, ei meillä sentään tarjoilla pelkkää pizzaa, ranuja, nugetteja tai muita valmiseineksiä. Minulla ei ole juuri käsitystä tämän hetkisestä kouluruokailun tilanteesta, mutta päiväkotien ruuat tuntuvat olevan monipuolisia ja terveellisiä, ainakin täällä Kuopion alueella. Jonkin verran on pystytty siirtymänä jo luomuruokaan. Olen iloinen pienistäkin edistysaskeleista.
Opetushallituksen sivuilta löytyy perusfaktaa kouluruokailusta ja sieltä löytyi mielenkiintoinen ja tarpeellinen linkki "kotiväelle", koskien kouluruokailua, ruoka- ja ravitsemuskasvatusta ja kouluikäisen ravitsemusta. Nostin tämän linkin esille lähinnä siksi, että se osoittaa meillä välitettävän mitä lapset laittavat suuhunsa. Nämä asiat ovat monelle meistä itsestäänselvyyksiä, varsinkin ruokablogeja lukeville/kirjoittaville. Mehän olemme jo jollain tasolla kuitenkin kiinnostuneita ruuasta ja voisimme viedä tätä ruuan ilosanomaa perheissä jotenkin eteenpäin. Jos ymmärrät mitä tarkoitan ;) Tuolla kotiväelle-sivuilla puhutaan vanhempien esimerkin tärkeydestä, yhdessä syömisestä ja ruokavalintoihin vaikuttamisesta. Yksinkertaisia asioita, mutta niin tärkeitä pienille ihmisen aluille ja silti niin vaikean tuntuisi meille vanhemmille.
Vanhemmuuden myötä olen pohtinut paljon, millainen perheemme ruokakulttuuri on. Syömme lähes poikkeuksetta päivällisen yhdessä. Lounaan syömme vain viikonloppuisin yhdessä, sekin on harvinaista vuorotyöni vuoksi. Vuorotyö hankaloittaa paljon ruokasuunnittelua, niin kaupassa käynnin, ruuanlaiton kuin yhteisen ruokailuhetken suhteen. Juhon matkatyö ei ainakaan tätä suunnittelua helpota. Olen silti pyrkinyt tekemään suurimman osan ruuista itse ja terveellisiäkin ne yrittävät olla. Silloin tällöin on vara syödä nakkia ja ranuja, pizzaa, hamppareita jne. ;) Meidän päivällisaika ei ole orjallisesti tiettyyn aikaan, vaan siirtyy harrastusten, iltaohjelman ja töitten vuoksi siten, että voimme syödä yhdessä. Akkukin on tähän sopeutunut ja hyviä välipaloja on varattu, jotta syömisen myöhästyminen ei kaada maailmoja (monikossa siksi, että perheemme miehien mielialoista on hyvin luettavissa lähestyvä nälkä). Yhteinen ruokahetki on rauhoitettu siten, ettei meillä katsota telkkaria ja hyviä ruokailutapoja opetellaan. Tämä tapojen opettelu onkin osoittautunut yllättävän haastavaksi. Uhmaa riittää ja keskittymiskyky on noin 2sekunttia. Lehmänhermoja siis tarvitaan.
Tällä hetkellä ruokavalintoihin on helppoa vaikuttaa, kun lapsi syö mitä tarjotaan. Nyt Akku on oppinut kysymään, mitä on ruuaksi ja kertoo välittömän mielipiteen. Yäk ja hyi saattaa tulla pelkästään hyvien naurujen toivossa. Ruoka saattaa silti maistua hyvin. Joskus kysyn Akkulta mitä ruokaa hän haluaisi. Viimeksi toiveena oli kalakeittoa ja sitähän myös tehtiin. Toivonkin, että lapsen mukaan ottaminen, toivomusten kysyminen ja monipuolisten raaka-aineiden tarjoaminen kantaa satoa isompana. Vihanneksia, hedelmiä, yrttejä ja mausteita käytämme paljon. Akku tunnistaa jo paljon erilaisia vihanneksia/hedelmiä, mistä olen iloinen. Jamien ohjelmassa kuudesluokkalaiset luulivat parsaa sipuliksi! Voi apua! Lähtökohdat ovat silloin aika huonosti.
Aiheesta voisi paasata vaikka kuinka, mutta palaan varmasti aiheeseen ainakin perheemme ruokatapoja ja -tottumuksia tutkiskellen. Tähän väliin on hyvä ottaa ihan tavallista arki sapuskaa, melko terveellistä, helppoa/nopeaa ja kalasta riippuen myös edullista (saati, jos jaksaa kalastaa itse!). Eli perinteisiä kalapihvejä, yrtti-smetanakastiketta ja uusia perunoita (viikon synti: espanjalaiset uudet potut). Pihvien ohje on Valion sivuilta, kastike heitetty hatusta.
Kalapihvit ahvenesta kolmelle aikuiselle
- reilu 300g nahattomia ahvenfileitä (en tiedä kuinka ruodot käyttäytyvät, jos käyttää kokonaisia ahvenia)
- ½sipuli
- 2pientä paahtoleipäsiivua (poista reunat)
- 1,5dl ruokakermaa
- ½dl tilliä silputtuna
- 1rkl sitruunamehua
- ½suolaa
- valkopippuria myllystä
Silppua sipuli monitoimikoneessa, lisää kalafileet ja jauha seos tasaiseksi massaksi. Lisää sitten pieneksi kuutioitu paahtoleipä ja jauha taas hetki. Tämän jälkeen voit lisätä loput aineet ja ajaa massan tasaiseksi. Anna massan levätä tovi ja paista tässä välissä koepala, jotta voit maistaa sopivan suolan. Tee kalamassasta pieniä pihvejä kostutetuin käsin ja paista reilussa voissa kauniin ruskeaksi. Pihvit hajoavat helposti, tee sen vuoksi melko pieniä pihvejä.
Tee yrttismetana:
- 2rkl ruohosipulisilppua
- 2rkl tillisilppua
- suolaa
- mustapippuria
- pieni smetanapurkki
- 1rkl sitruunamehua
Sekoita ainekset ja anna tekeytyä jääkaapissa. Tarjoile kalapihvien, uusien perunoiden ja sitruunalohkon kera.
Lapsiystävällisyys: Akku totesi heti, että tämä on hyvää ruokaa. Söi koko annoksen. Eli ei huonompi arkiruoka ja helppo toteuttaa koko perheelle sopivana ruokana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti